Näin sanotaan uutisissa. Kyllä, kyllä ja kyllä. Pahana se voi saada ihmisen niin toivottoman ahdistuksen valtaan, että sitä alkaa huomaamattaan lohduttaa itseään jollain, kun sieltä töistä viimein pääsee kotiin. Viina? Lääkkeet? Älyttömät seksisuhteet? Huumeet? Ei kiinnosta tarpeeksi. Vaan ruoka, lähinnä makea sellainen! Suuri muovipurkki makeaa kermajäätelöä, namnamnam. Se on siis lohtusyömistä, mutta jollain tapaa myös itsensä rankaisemista. Eihän terve ihminen lohduta itseään ahmimalla, eli tekemällä itsestään huomattavasti ylipainoisen. Jokin siinä tavassa jolla olen ahminut, on itsensä inhoamista ja jonkun rangaistuksen haluamista. Mutta miksi?! Ainoa seuraus tästä on se, että inhoan itseäni enemmän ja enemmän, ja joudun tekemään järkyttävän suuren määrän hommia jos todella haluan ne kilot joskus pois. Kaiken lisäksi olen ollut viimeisen vuoden aikana sairauslomalla varmaan puolet ajasta, joten työstressi on ohi mutta ahmiminen jatkuu. Sen ikävän työpaikan pelkkä olemassaolokin kyllä stressaa edelleen, se ajatus että sinne olisi vielä palattava.

Ps. syömishäiriöiset varmasti tunnistavat tämän - ei aina tarvitse ahmia ahdistukseen, vaan ahmitaan sitä myös tylsyyteen ja jopa iloon.