Mä käyn sellaisessa paikassa, jota voi ehkä terapiaksi kutsua. Viime kerralla sain tehtäväkseni miettiä, mitkä ovat minulla niitä hälytysmerkkejä, joihin minun itseni pitäisi herätä ja tajuta, että olen vajoamassa masennukseen. Tämä on ehkä hyödyllisintä, mitä missään terapiassa olen koskaan miettinyt. Ensimmäisiä hälytysmerkkejä on ehdottomasti sellainen kaaoksenomainen sekava olo päässä. Kuin olisi sata miljoonaa asiaa tehtävänä, vaikka niitä olisi oikeasti 3. Eikä mistään saa kiinni eikä mitään saa aloitettua. Mieliala ei siinä vaiheessa ole huono, vaan ehkä hyväkin, innostunut. Mutta jos sitä kaaosta ei pysäytä, se valtaa pään ja oman elämän hallinnan tunne katoaa. Siitä seuraa stressi ja stressistä negatiivinen ajattelumalli ja siitä sitten masennukseen vajoaminen. Kehä on helposti siinä taas. Voilà!

Oikeasti se lista hälytysmerkeistä on aika pitkä eikä se ole noin helppoa. Mutta se lista on nyt kirjoitettu, sekä mikä tärkeintä: on kirjattu ne toimenpiteet, joita niiden hälytysmerkkien tullessa pitää tehdä! Yksi niistä toimenpiteistä on kirjoittaa tänne, ja siksi istun nyt tässä. Hengähdän, pysähdyn ja mietin mitä minulle kuuluu.

Venlafaksiinin vähentäminen on tainnut onnistua. Harmi, ettei kapselia saa rikkoa. On nimittäin aivan järjetöntä ottaa joka toinen päivä paljon enemmän ja joka toinen päivä paljon vähemmän. Vieroitusoireista joutuu kärsimään silloin joka toinen päivä. Nyt on mennyt kai 3 vuorokautta sillä pienemmällä annoksella, eikä sähköiskumaisia napsuja enää tunnu. Huimauksia kyllä hieman. Nyt annokset ovat siis molemmat 150 mg. Toivottavasti tällä pääsee jatkamaan, edessä on töihinmeno pitkän sairastelun jälkeen. Päänupin pitää toimia, ei voi olla liian jähmeänä mutta ei saa myöskään itkeskellä. Myös fysiikan pitää toimia, siksi seuraavaksi on kuntopyöräilyn aika.

Fiilis: 7
Masentavia tapahtumia: 1
Liikunta: 20 min kävely 6 km/h, 30 min pyöräily keskisyke 132